Viikko sitten lauantaina huomasin, että vuoden ikäinen ADSL-modeemini oli aivan hiljaa. Yksikään LED ei palanut, edes se virtaa ilmoittava. Jouduin käyttämään reilun puolituntisen etsiessäni takuukuittia, mikä tietenkin löytyi sieltä ‘organisoitu kaaos’-tyyppisestä arkistostani aivan viimeisestä mahdollisesta paikasta. Sinnehän sen olin ihan tarkoituksella jättänytkin, että se löytyisi helposti. Sunnuntaina JC lähti työmatkalle Kiinaan ja minä pidin tietokoneettoman päivän katsellen läjän leffoja. Sain viimeinkin katseltua jo pitkään hyllyssä odottaneet Ilmestyskirja nytin ja U96 directors cut (tms.) version. JC ei oikein välitä moisista pätkistä, joten ajankohta oli aivan loistava.
Maanataina yritin hoitaa ADSL-purkin takuuhuoltoon suoraan 3comin kautta, kuten takuukuitissa olevat ohjeet neuvoivat. Asiat menivät hieman hankaliksi. Päätin kilauttaa tuotteen myyneeseen putiikkiin, josta sain kuulla, että 3comin pyytämää RMA-koodia en voi edes saada itselleni. Onneksi lupasivat hoitaa asian. Paikalle mennessäni jouduin selittämään asian jälleen alusta asti, kun tiskin takana ollut henkilö yritti suostutella ottamaan yhteyttä suoraan 3comiin. Selitykseni jälkeen taas ihmeteltiin, mitä ne sitä RMA-koodia kyselee. Ottivat laitteen talteen ja lupasivat hoitaa asian eteenpäin.
Tiiastaiaamuna lähdin työkaverin kyydissä Espooseen nelipäiväiselle kurssille. Kurssilla oli kouluttajana australialainen standup-/teatterituottaja/-näytteliä, joka sivutoimenaan hoitaa tämän opiskeltavan integraatioalustan konsultointeja ja kurssien vetämistä. Mukava tyyppi. Kurssi oli hyvin laadittu, harjoitukset olivat kunnolla mietitty ja asiat käsiteltiin hyvällä tahdilla. Kurssista jäi käteen paljon ja jälkimaku oli kaikin puolin positiivinen. Tosin olihan sielläkin paljon juttuja, jotka jäivät häiritsemään ja kaikkiin kysymyksiin ei saatu vastauksia. Täydellistä tietojärjestelmää eikä kouluttajaa ole vielä keksitty. Nyt vain mielellään ottaisi järjestelmän heti käyttöön kun on asiat virkeänä mielssä. Ehkäpä toisella kertaa, toisella kurssilla. Tiesin, että iltaisin en pääse hotellilla nettiin (tai siis en halunnut siitä maksaa montaa euroa tunnilta) ja televisiostakaan ei tulisi juuri mitään mielekästä koko viikkona. Siksi varasinkin läppäriin mukaan hieman viihdykettä. Pari leffaa ja peliä. Kyllähän ne tarpeeksi tulivat. Hotellin lähiympäristö tuli äkkiä tutuksi ja kaupat oli äkkiä käyty läpi. Torstai-iltana kävin kyllä Helsingissä syömässä, ja juomassa, parin kolleegan kanssa. Illan jälkeen ehti vielä ihan hyvin pelaamaan Gear Headia.
Perjantaina palattiin Tampereelle hyvissä ajoin. Ehdin käydä tiedustelemassa ADSL-modeemini tilannetta. Kuten oletettavaa, laite oli lähetetty maahantuojalle, jolta ei ollut kuulunut vielä mitään. Antoivat kuitenkin lainaksi toisen purnukan (jossa myös WLAN, kuten omassanikin oli). Pettymykseni oli aika iso kun kotiin päästyäni huomasin, että purkin takana oli RJ-45 liitin linjatulossa, vaikka normaalisti se on puhelinkaapelista tutumpi ja kooltaan pienempi RJ-11. Laatikossa oli kyllä kaapeli, jonka tosessa päässä oli RJ-45 ja toisessa RJ-11, mutta milläs pirulla muka saan tuollaisen liitetyä siihen toiseen piuhaan, joka tulee puhelinpistokkeesta. Kahta samanlaista liitintä kun ei saa yhteen ilman siihen sopivaa jatkoliitintä, mitä ei tietenkään ollut mukana. Kellokin oli jo aivan liika, että voisi palata siihen liikkeeseen pyytämään apua. Taas yksi ilta ilman internettiä. Vieroitusoireet nettinputoksesta olivat jo aika kovat. Tätä yritettiin korvata pyykinpesulla, ja Avaruusboltseilla.
Lauantai ei parantanut tilannetta. Pakkasin lainatun ADSL-modeemin reppuun ja lähdin jälleen myymälään. Sieltä annettin lainaan puhelinpistoke, jonka voi liittää suoraan RJ-11 liittimeen. Tätä voin sitten jatkaa jo kotona olevalla tavallisella puhelinjatkojohdolla. Palattuani kotiin, ruokakaupan kautta, aloin säätää uudelleen todetakseni, ettei se toimi vieläkään. Päätin antaa asian olla hetken ja syötyäni kokeilla uudelleen. Ongelmana oli se, ettei modeemi löytänyt linjaa lainkaan. Eli modeemi ei saanut yhteyttä puhelinpistokkeen tuolle puolen. Ongelmana ei siis välttämättä ollutkaan minun kyvyttömyyteni, vaan ehkäpä palveluntarjoajalla oli jotain hämminkiä tai ehkäpä jokin talon omassa keskuksessa oli kierossa. Ajatus: ehkäpä jokin tällainen on aiheuttanut oman modeemini rikkoontumisen. Elisan tukipuhelin oli tietenkin suljettu kymmenen minuttia ennen kuin annoin periksi ja yritin sinne soittaa. Vieroitusoireissin: lisää pyykin pasemistä, päivällä ostettua glögiä, Fazerin joulusuklaata ja kiva kirja.
Kellon lyötyä yöllä kolme, aloin odotella JC:tä kotiin reissultaan. Valitettavasti poloinen kuvitteli pärjäävänsä kahdella ladatulla puhelimen akulla koko matkan, mutta toisinhan kävi. En saanut tarkemmin tietoa siitä koska hän saapuisi. Enkä voinut asiaa tarkistaa, kun ei ollut nettiä. Tekstitelevisio kertoi vain sen, että kone oli varmasti jo laskeutunut kun ei ollut enää saapuvien listassa (tarkkaa aikaa en tiennyt). Jotenkin sain puhtia vaihtaa petivaatteet, tuulettaa tyynyjä ja täkkejä hetken parvekkeella, sytyttää läjän kynttilöitä ympäri huoneistoa ja laittaa pestyt pyykit kaappeihin. Vaikka olisi ollut kuinka kaamea reissu tahansa, onpahan ainkaina kiva tulla kotiin. Loppuviimein lähempänä puoli viittä kaartoi taksi pihaan (pidin silmällä) ja kulta tuli kotiin. Voitte varmaan arvatakin mitä sen jälkeen tapahtui… Jep, JC kävi pikaisesti suihkussa ja kaatui rättiväsyneenä sänkyyn. Sanoi “oi kun kiva, että vaihdoit lakanat” ja alkoi tuhista sikeässä unessa. Seuraava päivä meni sitten nukkuessa myöhään. JC herätteli minut joskus yhden tienoilla ja kertoi olevansa nälkäinen. Kokkasin pikaisesti hieman tuorepasta mössöt lohen kera, minkä jälkeen jatkettiin unia muutaman tunnin lisää.
Maanataina soittelin sitten Elisan tekniseen tukeen. Olin varautunut useamman tunnin jonottamiseen asiaan sopivin eväin, mutta yllätys yllätys, puhelu meni suoraan läpi. Kun häkellykseltäni tokenin ja sain kerrottua asiani, alkoi tuki-ihminen kysellä kiperiä kysymyksiä, kuten ADSL-modeemin merkkiä ja tyyppiä. Enhän minä sen uuden purkin tietoja tiedä. Yllätyksekseni tuki-ihminen tarjoutuu soittamaan minulle tänä iltana, kun hän “nyt sattuu olemaan iltavuorossa”. Aivan täysin odottamaton käänne. Mitä ihmettä? Mikrotukihenkilö, jota oikeasti kiinnostaa ja kuulostaa siltä, että osaakin asiansa. Onko niitä siis oikeasti? Kuvittelin, että tuollaiset ovat urbaanilegendaa. Tämähän sopii kyllä. Kotiin päästyäni, hieman ennen kuutta (sovittiin tärskyt kuudeksi) puhelin pirisee ja sama tukihenkilö odottaa jo innolla, että pääsee toimeen. Kaikesta huolimatta juttua ei saada toimimaan. Hän tekee asiasta ilmoituksen eteenpäin ja kertoo, että minulle välitetään tietoa asian etenemisestä tekstiviestein. Jo illalla sain heltä kaksi viestiä. Homma on kuulemma siirretty lähiasentajan työlistalle, joka hoitaa asian jahka ehtii. Tämä tosin saattaa kestää hetken. Tällainen on jo hyvää palvelua.
Tänään normaalisti töitä. Hieman kuumeinen olo, joten illan Kung Fu harjoitukset jäävät väliin. Toivottavasti torstaina ehtii taas mukaan.
