Nimetön

Miksi Murre on ollut niin kovin hiljaa viimeaikoina? Ei entryn entryä sitten edellisen. No kun on ollu vähän kiire. On pitänyt muuttaa.

Pakattiin romut ja nyt ne on uudessa paikassa Nokialla Siurossa. Hieno paikka. On hyvin rauhallista la leppoisaa. Hyvä siirto. Vielä kun sais remontin kunnialla vietyä loppuun. Laiton tonne Flickriin muutaman foton tänään käydyltä kävelylenkiltä.

Kettu patsasteli padolla ja ruska alkaa olla täällä…

Käytiin ottamassa pari kuvaa jälkikasvusta:

Tuo otus on kiinalaisen kalenterin mukaan täysi sika, siis koko raskausaika on sian vuotta alusta loppuun saakka. Tulee isäänsä, eli on sika jo syntyessään. Tosin isä on sitä ihan muista syistä. Tuolla horoskooppipohjallahan isä on oikea pukki. Laskettu aika on hyvin lähellä jouluaattoa. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää, tekee se lapsesta joulupossun.

Arvioitu syntymäaika laittaa myös mietityttämään asiaa myös uskonnolliselta näkökantilta. Jeesus on huhujen mukaan, ja jonkun 520-luvulla eläneen munkin laskuopin mukaan, syntynyt 24.12 vuonna 0. Tästä toki kiistellään, mutta silti täytyy miettiä onko meillä syytä nimetä Joulupossu mahdollisesti Jeesus 2.0:ksi? Toisaalta jos nk. “historia” yrittää toistaa itseään, niin voisin olettaa, että vanhempienkin tulisi vastata esikuviaan. Mitenkäs on?

Jeesus oli perheensä esikoinen. Check.

Jeesuksen isä Josef oli puuseppä. Joulupossun isän peukaloihin sattuu taputtaessa, kun on peukalot niin keskellä kämmentä. Jos bittinikkarit ja ohjelmistoarkkitehdit lasketaan, niin sit tää kyllä menis läpi. Check .

Jeesuksen äiti Maria oli neitsyt… Yeah, right! Partenogeneesistä ei ollut tälläkertaa kyse.

Jeesus syntyi Betlehemissä, kun äiti ja isä menivät verotettavaksi. Joulupossun äitiä ja isää kyllä verotetaan ihan ilman Betlehemiin lähtemistäkin. Säästyypä yksi aasimatka. Half-a-Check

Kaksi ja puoli pistettä neljästä ei ole ihan huono tulos. Jäämme innolla odottamaan, että saako isä joskus tulevaisuudessa viiniä hintaan 0,79 € / kuutiometri.

Tulipa tämäkin testattua. Kuvittelin itseäni pahemmaksi kuin tämä:

Murren mitta täyttyi (jälleen) Windowsin kanssa. Kokeillaanpa kuinka pärjään Linuxin kanssa. Yritetään Fedoralla. Miksi Fedora? Koska eräs hyvä ystäväni on käyttänyt kyseistä distroa jo pitkän aikaa ja ongelmien sattuessa voin ottaa puhelmen käteen ja kysyä neuvoa. Tämä on ollut tarkoituksena tehdä jo pitkän aikaa sitten. Miksi en ole sitä jo tehnyt silloin?

Jopas on päässyt aikka vierähtämään viimeisestä entrystäni. Lienee sanomattakin selväää, että on ollut vähän kiirusta. Enää ei onneksi työpäivän pituus ole oletuksena 10 - 12 tuntia, vaan hieman vähemmän. Aikaa kirjoittamiselle ei jää, kun kotonakin pitää tehdä kaikenlaisia juttuja.

Tällä viikolla on kauan odotettu talviloma, ilman talvea tosin. Pari ensimmäistä päivää menikin sitten vain koomatessa ja maksimoiden rentoutumista. Tänään jo hieman kykenee tekemän muutakin, kuten vaikkapa käymään hammaslääkärillä vuositarkastuksessa. Tarkastuspa hyvinkin. Tulin takaisin kotiin ilman yhtä viisaudenhammasta. Tonen lähtee pois vapun jälkeen.

On se kyllä ihan erilaista toimintaa, kuin mitä muistaa lapsuudesta tai mitä kaverit ovat kertoneet viisaudenhampaan poistoista. Ihan pelkkiä kauhutarinoita kaikki. Lapsena on suusta revitty hyvä nippu hampuja ja muistaakseni siinä oli aina aivan hillitön urakka. Suussa oli vähintään kolmekymmentä työkalua ja vähintään kaksi paria käsiä. Lopputilanteessa hammas oli poissa ja suu oli täynnä pumpulituppoja. Kaverit tottakai aina pelottelevat omilla kokemuksillaan viisauden hampaan poistoista. Jos ei ientä leikata auki sirkkelillä, niin hammas räjäytetään kappaleiksi ja ja tikkaan jääneet sirut revitään väkivalloin yksitellen pois. Oma kokemukseni oli täysin päinvastainen kuin mitään mitä olin odottanut. Hammaslääkäri puudutti ikenen (ja palan poskea ja nielua) ja otti pienen taltan näköisen työkalun käyttöön. Taltalla hän väänteli ja käänteli jotain ja kuulin hampaasta rutinaa ja rasahtelua, mutta kipua ei tietenkään tuntunut. Myöhemmässä vaiheessa mukaan tuli pihdit, joilla hampaalle “annettiin liikuntaa”. Lopulta hammas lähti kiltitsti. Koko tarkastukseen oli varattu puoli tuntia, minkä aikana siis kampaat kuvattin, hammaskivi raavittiin ja viisauden hammas revittiiin pois. Yhtään pumpulituppoa ei koko operaatiossa tarvittu. Puudutus tuntuu nyt lähes kadonneen ja kipua ei juurikaan ole tuntunut.

Vihdoin sain sen pitkään odottaneen homman tehtyä, eli (lähes) kaikki omistamani DVD:t fiksussa ja selattavassa muodossa. Jee. Ihan omin käsin en kuitenkaan moiseen olisi ryhtynyt, vaan hyödynsin ohjelmaa nimeltään DVD Profiler. Rekisteröitymällä saa ilmaisversion lisenssit, joka on vain marginaalisesti rajoitettu ja mukana tulee ihan hillitty mainosbanneri ohjelman yläreunaan. Omaan listaan voi leffoja lisätä joko naputtelemalla paketin viivakoodin numeroita tai pudottamalla kiekon DVD-asemaan, jolloin tunnistus tapahtuu levyn sisältämästä Disk-ID:stä. Putiikin tietokantoihin ovat käyttäjät itse lisänneet tiedot DVD-paketeista, mm. kansikuvat ja vähän ekstraakin. Ohjelman käyttäjt itse voivat rekisteröityä contributoreiksi (tai oikeastaan pyytää moisia oikeuksia), jolloin pääsee lisäämään ja muokkaamaan olemassaolevien elokuvien tietoja. Myös suomalaisia käyttäjiä näyttää olevan reilusti, sillä lähes kaikki suomesta hankitut elokuva tulivat tunnistetuksi viivakoodin numerosarjalla heti. Kaikkiaan koko listasta jäi muutama tunnistamatta viivakoodista, jolloin jouduin käyttämään Disk-ID:tä. Pari kertaa tunnistus tunsi vain jonkin muun pohjoismaan version (Tanska tai Ruotsi), jotka käyttävät samaa viivakoodia. Koko prosessiin meni (kaikessa rauhassa ja ohjelmaan samalla paremmin tutustuessa) about puolitoista tuntia (120 kappaletta).

Löytyi uusi mielenkiintoinen blogi, jota sitäkään ei todennäköisesti ole aikaa lukea (saatika sitten päivittää omaa). Paha poliisi keroo aika rajua teksitä poliisin työstä. En todellakan suosittele heikoimmille tai nuorimmille!

Muuten kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Oon ollu vähän kiiruinen. Jin on ollut Kiinassa viimeiset noin viisi viikkoa ja palaa ylihuomenna. Mitenköhän sitä taas selittää nää kaikki kuolleet kasvit? Olen onnistunut todennäköisesti ylikastelemaan puolet talouden viherkasveista ja kuivamaan toisen puolen. Luulis nyt, että aikuinen mies kykenee edes kaktuksen pitämään hengissä. Tosin se taisi kuolla ihan valon puutteeseen ja parvekkeen ovesta tulevaan vetoon (samaan piikkiin pisän muitakin). Onneksi jo sain itsestäni sen verran irti, että siivosin välillä, ettei ihan viimehetkellä tarvi taas lainata sitä puskutraktoria siirtämään romuja pois lattioilta.

Jos kävisi vaikka kukkakaupassa ja hankkisi uusia tilalle. Homaisikohan sitä kukaan? Ei kai.

Microsoftin Zune-soitinta ei kannata hankkia Walmartista: video

Ei mitään ihan MicroSoftcore kamaa. Miten itse selittäisit sen 12 vuotiaalle?

Kiina on alkanut avaamaan web sensuuriaan aika merkittävästi sallimalla Wikipedian käytön tietyiltä osin. Mielestäni loikka on suuri ja oikeaan suuntaan. Suomessa otettiin vähintään yhtä iso loikka lähes samaan aikaan ja tehtiin päätös internetin sensuroimisesta. On mahdollista, että tästä se alamäki sitten alkaa…

Viikko takaperin koetut kirjamessut inspiroi sen verran, että lukemiselle on kummasti alkanut löytyä lisää aikaa. Jo jonkin aikaa ennen messureissua tuli aloitettua paha kulttuuriaukon paikkaaminen aloittamalla H.P. Lovecraftin novellikokoelma Omnibus 3: The haunter of the dark. Messuilta jäi käteen pari kirjaa Terra Cognitan standilta. Keveksi viihdykkeeksi hankin Raymond Smullyanin kirjan nimeltään “Mikä tämän kirjan nimi on?“, joka sisältää eritasoisia loogisia ongelmia. Toistaiseksi vastaan on tullut pääosin vaikeustasoltaan helpohkoja pulmia ja ainakin yksi selkeä virhe kirjoittajalta. Toinen TC:n kirja, jonka hankin on Steven Johnsonin Kaikki huono on hyväksi. Selaillessani kirjaa löytyi ihan mielenkiintoisia perusteluja, miksi usein tylsistyttävä massaviihde onkin hyväksi mielelle. Ostopäätökseen vaikutti esimerkiksi vertailu Starsky & Hutch-sarjan jaksojen eteneminen verrattuna Lostin jaksoihin.

Muuta luettavaa kotiin kannoin Douglas Adamsin The Ultimate Hitchhiker’s Guiden. Onhan tuo jo kovin tuttu minulle, mutta Jinille uusi tuttavuus. Osa liftarikirjoista on kyllä jäänyt alkuperäiskielellä lukematta, joten korjaantuu sekin ongelma tässä samalla. Yksi ihmetyksen aike on kuitenkin tässä kirjassa se, että mistä ihmeestä ne sivut on tehty. Peräti 832 sivuinen kovakantisen möhkäleen kuvittelisi painavan useita kiloja, mutta ei tämä. Painoa on peräti yhden kilon (Amazon -> Product Details -> Google calculator).

Odottamaton ostos messuilta oli Hanhiemon satuaarre. Jin on jo pitkään ollut kiinnostunut Suomessa lapsille kerrottavista saduista ja tarinoista. Tarinoita en juurikaan muista, mutta kun Hanhiemo tuli WSOY-hyllyissä vastaan, oli se aivan ehdoton ostos. Tätä samaa kirjaa on pikkupoikana minulle luettu vaikka kuinka. Kyseessä on sahdeskymmenesseitsemäs painos, eikä ulkoasu ole muuttunut mihinkään. Jokainen kirjassa oleva kuva muistui hyvin lapsuusajoilta. Luulenpa, että äiti vielä tietää missä se alkuperäinen on ja ihmettelee, miksi en pytänyt häneltä sitä. No, mutta kun tästä tuli vain niin hyvä mieli, etten raskinut jättää ostamatta. Jos en tuota olisi ostanut, olisin todennäköisesti yhtä Wagner-pehmopossua rikkaampi.