Muistatteko sen lähes vuoden takaisen Liikenne- ja viestintäministeriön, etenkin Ministeri Huovisen(sd) itsensä, myllyttämän päättömän Lapsipornosensuuri-jutun? Siitähän keskusteltiin lähes kaikkialla. Silloin tuli taas leikittyä kunnon kansalaista ja kerroin mieleipiteeni Ministeri Huoviselle sähköpostitse. Kiteytettynä viestini sisältö oli seurraavanlainen: “Ministeri Huovinen! Älkää runnoko tällaista asiaa väkisin läpi ja hyppien kaikkien varpaille ja ihan sokkona, vaan tehkää se fiksummin. Ottakaa asioista selvää ja suunnitelkaa homma huolella. Älkäkää uskoko Railaksen selvitystä(pdf)” Kylläpä ministerillä onkin kiireinen avustaja, kun ei ole ehtinyt edes välitää sitä kaikille kysyjille lähetettävää valmispostia. Tänään sellainen kuitenkin kolahti postilaatikkoon. Tässä koko maili:
Hyvä Murre(*,
Kiitos yhteydenotostanne! Pahoittelen, että vastaukseni on näin paljon viivästynyt.
Lapset eivät kykene ilman aikuisten apua suojelemaan itseään. Siksi on tärkeää, että vastuullinen yhteiskunta ja vastuulliset aikuiset tekevät kaikkensa, jotta kaikille lapsille voidaan taata turvallinen lapsuus.
Perusoikeudet eivät milloinkaan ole absoluuttisia, vaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perusperiaatteisiin kuuluu, että niihin liittyy aina myös vastuu, ja että niitä voidaan tietyin perustein rajoittaa.
Lapsiporno tehtiin laittomaksi Suomessa vuonna 1997. Nykyiset vuonna 2004 uudistetut säännökset sisältyvät rikoslakiin. Lain mukaan rikoksena rangaistavaa on valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana, viedä maasta, tuoda maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa esitetään lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla. Myös hallussapito on rikos.
Lakimuutokset merkitsivät samalla sitä, että sananvapautta rajoitettiin. Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyn taustalla on lapsen perustuslaissa turvattujen oikeuksien suojeleminen. Näin ollen voidaan hyväksyä sananvapauden rajoittaminen perusoikeutena. Hallussapidon osalta valiokunta totesi, että sillä pyritään suojaamaan lasta joutumasta sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi, jota lapsipornon valmistaminen merkitsee. Lapsipornoon liittyviä rikoksia ei voida siten suojata sananvapauteen vetoamalla.
Elokuussa 2005 liikenne- ja viestintäministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön ja valtakunnansyyttäjänviraston edustajat pitivät tarpeellisena, että Suomessa ryhdyttäisiin muiden pohjoismaiden ja Ison-Britannian tavoin vapaaehtoisuuden pohjalta rajoittamaan pääsyä lapsipornosivustoille.
Teleyritykset ovat ilmoittaneet olevansa valmiita aloittamaan suodatuksen saatuaan lapsipornosivuja koskevan listan poliisilta. Liikenne- ja viestintäministeriön teettämän selvityksen mukaan lainsäädännössä ei ole esteitä sille, että teleyritykset itsesääntelyn pohjalta rajoittavat pääsyä ulkomaisille lapsipornosivustoille. Käytännössä toiminnan esteeksi on muodostunut poliisihallinnon epäily siitä, että poliisi ei voisi luovuttaa listaa nimenomaisen säännöksen puuttuessa.
Tämän johdosta liikenne- ja viestintäministeriössä on nähty tarpeelliseksi aloittaa sellaista erityislakia koskeva valmistelu, jolla varmistetaan poliisille oikeus luovuttaa laatimansa luettelo internetin lapsipornosivuista teleyrityksille. Laissa aiotaan järjestelyn läpinäkyvyyden varmistamiseksi säätää kahdenlaisista oikeussuojakeinoista. Toisaalta kyse on sen varmistamisesta, että luettelosta voidaan poistaa sinne mahdollisesti aiheetta joutuneet sivustot. Toisaalta tietosuojavaltuutetulle aiotaan säätää oikeus niin halutessaan saada luettelo nähtäväkseen.
Lakiesitys annettiin Eduskunnalle kesäkuussa ja sen käsittely alkaa syksyllä. Lain valmistelussa pyrittiin pitämään kansalaisjärjestöt tiiviisti valmistelutyössä mukana, ja yleisö asianmukaisesti valmistelun etenemisestä tietoisena. Lakiesityksessä ei otettu kantaa siihen, pitäisikö suodatuksesta sopia erikseen asiakkaan ja operaattorin välillä. Jotkut operaattorit saattavat näin toimia. Operaattorit voivat tosin tehdä myös yksipuolisia sopimusmuutoksia riippuen sopimusten sisällöstä.
En ole missään vaiheessa sanonut, että näillä toimilla voisimme kitkeä pedofiilien toiminnan kokonaan, mutta mielestäni emme voi myöskään vain sivusta seurata tätä vastenmielistä ja rikollista toimintaa.
Ystävällisin terveisin,
Susanna Huovinen
Liikenne- ja viestintäministeri
*( Vaihdoin oman nimeni nimimerkkiini.
Fine, fine. Mielestäni tuosta sensuurilistasta pitäisi ehdottomasti tehdä täysin julkinen dokumentti. Mutta ok kunhan sitä vain pidetään kunnolla silmällä, ettei sinne eksy yhtäkkiä jotain muuta sensuroitavaa, kuten esimerkiksi tällaista kritiikkiä sosiaalidemokraateista.
Näyttääkin siltä, että ministeri Huovinen onkin kääntänyt kelkkansa. Nykyään hän onkin sitä mieltä, että verkkosensuuri on vanha juttu ja kaikki asiat pitää olla myös pomon luettavissa.
