Nimetön

Aina välillä tulee lueskeltua lehdistä tai nähtyä televisiosta kuinka joku ihminen on lähdössä jollekin kuntoa, kestokykyä ja myös henkisiä rajoja koettelevalle matkalle. Itse eksyin E. Lampenin matkablogille, jossa hän kertoo kanoottimatkastaan Suomen läpi (onnittelut matkan onnistuneesta suorittaisesta!). Sitä lukiessa alkoi kovasti tuntua siltä, että jossakin vaiheessa pitäisi ihan oikeasti päästä kokeilemaan omia rajojaan ja kestokykyä. Olisi kiva tietää, miten hyvin kehon fysiikka kestää, miten pää pysyy pelissä mukana ja löytyykö sitä kuuluisaa suomalaista sisua jatkaa suoritusta kun kaikki muu pettää.

Takana on kyllä ihan mukavia ja muistorikkaita tapahtumia, joissa on hieman itseään päässyt koettelemaan. Seitsemän vuotta sitten lähdettiin muutaman ystävän kera reilun viikon vaellukselle UKK-puistoon. Noin puolet matkasta kuljin sitkeästi mukana kipeällä polvella tukeutuen kävelykeppiin. Urheilukilpailuitakin on käyty läpi useita ja useassa lajissa, mutta hyvistäkään suorituksista on jäänyt jotenkin vajaa olo. Esimerkiksi vuoden 2000 Taekwon-do mestaruuskilpailun pelkkä voitto olisi varmasti tuntunut hyvltä, mutta suurimman onnistumisen tunteen sain siitä, kun toinen finaaliin edennyt henkilö oli oma oppilaani.

Olisi jo korkea aika keksiä jokin suoritus, mihin voisi tähdätä. Normaali kotielämä syö oman aikansa ja töihinkin pitää panostaa jos uralla aion kulkea eteenpäin. Vielä jonain päivänä elämään astuu jälkikasvua, kuten on jo niin monella läheisellä ystävällä (myös blogittomilla ystävillä on käynyt hassusti). Muutenkin elämä on vienyt laiskuuden suuntaan. Nukkuminen, elokuvien katseleminen, lukeminen jne. ovat tekosyitä joita kerron itselleni silloin, kun pitäisi siivota tai pestä pyykkiä. Usesti huomaan miettiväni, millä tähänkin perheeseen lasta saa mahtumaan, jos omiakaan asioita ei saa laiskuudeltaan hoidettua. Pitäisikö ensin ryhtyä kodin ja perheen sankariksi ennen kuin lähtee kokeilemaan niitä muita rajojaan? Kyllä siinä perhe-elämässäkin varmasti omat rajat tulee vastaan. Ehkä vain jäänkin kotiin lataamaan akkuja ja odottelen niintä tulevia aikoja.

Jos joku haluaa itselleen ilmaisen iPodin tai kannettavan pleikkarin, niin nyt niille reverse engineering ja hakkerointitaidoille olisi nyt käyttöä.

Olympia Kaukomatkatoimisto tarjoaa varmasti unohtumattoman joulun Etelämantereella. Kovin edullinen reissu ei tosin ole, mutta sisältää uskomattoman kokemuksen.

Sain kuulla, että tänäkin vuonna järjestetään Tampereella Kiinalaisen kulttuurin festivaali. Viimevuonna jostain syystä ohjelmanumerot jäivät pahasti väliin, mutta onneksi Kiinalaisen elokuvan viikko ei jäänyt. Tänäkin vuonna varmasti tulen istumaan Niagarassa lähes päivittäin tuon viikon ajan. Niagaran sivuja selaillessani tuli jotenkin kova tarve mennä sinne jo nyt. Hyviä elokuvia näyttää nytkin olevan näytillä, kuten 2046 . Viikon aikana on myös tarjolla iltaesitys kiinalaisilta huipputaiteilijoilta. Sisäpiirin tietojen mukaan, tapahtumaan on kutsuttu hyvinkin nimekkäitä ja arvostettuja taiteilijoita. En kuitenkiaan toistaiseksi mainitse heistä sen enempää.

Lauantaina Rakas ystäväni Erika meni (jo toistamiseen) naimisiin belgialaisen Davyn kanssa. Edelliset häät olivat Belgiassa, jossa pariskunta ainakin toistaiseksi asustele. Lauantainen tapahtuma alkoi kokoontumisella Messukylän vanhalle kirkolle, jossa pari vihittiin. Kaksikielisen seremonian jälkeen siirryimme Kangasalle Ilkon kurssikeskukseen häjuhlaan. Teemaksi morsian oli keksinyt lehmät. Jokaisella pöydällä oli jokin lehmärodun nimi ja kaikkialla näkyi jos jonkinlaisia lehmäkuvia. Itse istuimme Watusipöydässä. Lahjaksi vieraat saivat lemmenmaitoölkin, joka sisälsi namia ja jonkin rakkausaforismin tms. Ohjelmassa oli kovin perinteikkäät ja herkulliset sapuskat, kourallinen kansainvälisiä puheita (mm. yksi neljällä kielellä, suomeksi, englanniksi, ranskansi ja flaamiksi ilman tulkkia!), yksi taekwondonäytös ja tanssia yhden miehen orkesterin tahdissa..

Onnittelut! ja Kiitos!

Sain eilen kuulla, että Jingzhoun kaupungin (myös omat sivut kiinaksi) TV-uutisissa oli lauantaina juttu meidän häistä. Kuulemma lähinnä oli näytetty osia kulkueesta ja seremmoniasta. Tiesin kyllä, että paikalla oli Honghun oma TV-uutisporuka, joka kävi meitä haastattelemassa. Mutta Jingzhou kuitenkin on muutaman tunnin ajomatkan päässä Honghusta, joten hieman olen kyllä hämmentynyt. Tosin Honghu näyttää jotenkin olevan Jingzhoun hallinnon alaisena. Olen siis esiintynyt TV:ssä miljoonayleisölle. Taas yksi asia millä voi leveillä.

Sunnuntaina meillä kävi läjä ihmisiä katselemassa hääkuvat ja -videon. Kiitos kun kävitte. Seuraavat tulkoot pian, että saadaan urakka pois alta.

Loma on ohi ja paluu karuun arkeen on koittanut. Postilaatikkoa on perattu nyt jo yli puoli päivää ja projektipäällikkökin soitteli. Kertoi, että sopimustani asiakkaan tiloissa toimimiseen on lomani aikan jatkettu. Kuulemma se oli tehty lähes yksinomaan asiakkaan omasta toimesta. Kahden toimipisteen välillä (autottomana) ravaaminen siis jatkuu yhä. Saisivat jättää Murre-poloisen rauhaan ja menkööt itse lomilleen. Höh.

Todellisuudess päivä on kyllä ollut ihan liiankin rauhallinen. Toimistolla haahuilee vain pari muuta tyyppiä ja mitään kiireellistä tekemistä ei ole. Ainoaksi hommakseni olen itselleni järjestänyt uuden tuntikirjaus- ja matkalaskujärjestelmän opiskelun. Kyllähän siihen koulutuskin oli kesäkuussa järjestetty, mutta mikä fiksuinta, VAIN kesäkuussa kun lisäkseni muutama muukin oli lomilla. Nyt uuden järjestelmän ansiosta on tunnit kirjattava vähintään viikottain. Ennen riitti kerran kuussa, mikä kyllä välillä vaati muistin venyttelyä.