Nimetön

Loppuaika kiinassa heilahti ohi niin nopeasti, etten edes huomannut. Wuhanin matka meni lähes täysin turismin merkeissä. Noukittuamme ensin lentokentältä Suomesta saapuneen iskuryhmän, kävimme hotellilla kirjautumassa sisään ja pikaisen virkistäytmisen jälkeen lähdimme perisuomalaisittain kaljalle erääseen eurooppalaisteemaiseen ravintoaan. Miksi Kiinassa pitää mennä eurooppalaisteemaiseen ravinolaan? Koska muut ravintolat ovat päiväsaikaan tehty syömistä vaten. Perus pubeja tai baareja ei oikein löydy tuollaisesta pienestä reilun 8 miljoonana asukkaan pitäjästä. Matkalaisille erittäin mieluinen tapahtuma oli Jinin organisoima vierailu hierontalaitokselle. Pari seuraavaa päivää meni vieraillessa Wuhanin turistikohteissa (joista saatan kirjoittaa jotain myöhemmin, tai sitten en) loistavan oppaamme Monican opastamana.

Wuhanissa oleskelu venähti yhdellä päivällä pidemmäksi, sillä yksi joukostamme sai niin kovat vatsakrampit, että kolmen tunnin bussimatka Honghuhun ei tulut kuuloonkaan. Onni onnettomuudessa, saimme kaikki yhden tarpeellisen lepopäivän ja tilatun bussin kyytiin ehti kourallinen muitakin hääjuhliin saapuvia ystäviä.

Hääjuhlat Honghussa oli jotain aivan käsittämätöntä. Koska moni asia on niin sanoin kuvailematonta, tai kukaan ei usko näkemättä kuvia esittelyyn tarvitaan läjä valokuvia. Koska Flickrissä on rajoitettu kapasitetti per kuukausi, täytyy ilmeisesti siirtää kuvat webshotsiin, mutta siinä menee kohtalisesti aikaa. Judun siis jättämään senkin myöhemmäksi. Kuitenkin teaserina voin kertoa, että yhteen kulkueeseen saa helposti mukaan reilut tuhannen henkeä (ihan tosi!) ja 800 000 asukkaan kaupungin suurimman kauppakadun voi helposti tukkia liikenteeltä. Katsotaan, että saanko jotenkin järjestettyä häävideon kaikille nautittavaksi. Tarvittaessa VCD:stä saa kyllä kopion.

Nyt aikaeron aiheuttama väsymys alkaa hieman painaa päälle. Yritän kuitenkin saada muutaman henkilön toivomia hääkuvia näytille.

Lueskellessani Vammaisen vartalon kuvia tuli ihan sattumalta mieleen, että meidän hääkuvat on otettu ja suurin osa jo saatu haltuun. Loput toivottavasti saadaan tänään. Kuvien ottamiseen meni aikaa viisi tuntia. Mukana kaikkiaan viisi asukokonaisuutta ja 101 otettua kuvaa. Suurin osa kuvista onnistui niin hyvin, että halusimme pitää ne. Kaikkiaan siis 78 kuvaa jäi haaviin. Näistä tehttin muutama iso taulu (isoin on kooltaan noin puoli metriä x metri) ja muutama hieman pienempi. Lisäksi kaksi albuimia ja sellainen timantinmuotoinen muovikoriste, johon meidän kuva painettiin. Lisäksi otettiin kiitoskortit samaisesta studiosta. Hintaan (muistaakseni 170 euroa) kuului myös mm. hääasujen lainaus, hääkampaukset ja -meikit, mutta nämä jätämme käyttämättä. Jinin tädin kampaamo on tuossa aivan lähellä, jossa käymmäe hoitamassa päät kuntoon. Yksi asia on hieman hämmentänyt. Tämä minun Ei Yhtään Minkään Värinen hiusväritys on paikallisten mielestä se kaikkein ihanteellisin. Johtuu kuulemma osittain siitä, että tällaista väriä ei saa pullosta. Itseäni on aina kismittänyt, kun hiusten väriä kysyttäessä ei oikein osaa sanoa mitään muuta kuin “on ne jokseenkin vaaleat, muttei kuitenkaan kovin paljoa”.

Saatiin kuvat myös sähköisessä muodossa, joten pistän näytille jahka saan CD:n käsiini. Tällä hetkellä kiekko on Jinin veljellä, joka käy teettään yhdestä kuvasta häihin seinän kokoisen version.

Flunssa oli ja meni, reissuja on tehty ympäri provinssia ja sukulaisia on tavattu roppakaupalla. Aloitin jo kirjoittamaan eri reissujen matkakertomusta, mutta kun asiaa on ihan liikaa ja faktoja pitäisi tarkistaa ennen kuin saan ne kaikki asiat kerrottua kunnolla. Ei oikein oo ehtiny sitä jatkamaan. Kuitenkin huomenna mennään Wuhaniin, sillä maanantaina sinne laskeutuu Suomen häävieraat. Laskeutuvat mikäli siis eivät ole Kanttonissa maistelleet itseään liian iloiseen kuntoon.

Häät viikon kuluttua. Hotelli, jonka ravintolassa hääjuhlat pidetään, on juuri avannut ovensa remontin jäljiltä. Käytiin tutustumassa paikkoihin ja oikein hyvältä näyttää. Ainoa murhe on, että ravintolassa on vain 20 kpl kymmenen hengen pöytäiä. Lisää ilmeisesti tarvittaisiin roimasti. Virallisia hääkutsuja lähetetään vain ihan lähistöllä asuville iäkkäämmille sukulaisille. Muut on kutsuttu puhelimitse tai ihan naamatusten. Itseasassa ongelmallista tässä vieraiden laskemisessa on, että muut lähisukulaiset, kuten esim. toiseksi vanhin vävy, tuppaavat kutsumaan omin nokkinensa omia tuttaviaan, meiltä sen ihmeemmin kyselemättä. Muutenkin monet asiaton joku päättänyt meiltä tiedustelematta. Kuinka ollakkaan tämä kaikki ilmeisesti kuuluu paikallisiin tapoihin ja tietenkin myös hieman kiristää perhesuhteita.

Ni hao, eli tamperelaisittain “moro”. Terveiset Kiinasta. Onhan tässä jo pari päivää ollut mahdollisuus kirjoitella, mutta kun aikaa ei niinkään ole tarpeeksi. Lähes jatkuvasti joku sukulainen, tuttava tai Muu Tärkeä Ihminen on tarjoamassa illallista tai lounasta. Kerrottavaa kyllä on ihan hirveesti kaikesta, mutta ei oikein tiedä mistä aloittaa. Kysyjille toki vastataan. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi siis yritän ehtiä tuuppaamaan joitakin kuvia tuonne Flickriin. Tosin yhteydet ovat jokseenkin hitaammat kuin odotin, joten siirrossa saattaa mennä ikä ja terveys.

Ensinnäkin matka on toistaiseksi mennyt erittäin hyvin. Vain eilen iski jonkinmoinen flunssantapainen. Alkoi tosin jo viikonloppuna kurkkukivulla, mutta nyt nokka vuotaa ja koko Murre on hieman tukossa. Ainoa mikä toimii paremmin kuin hyvin on vatsa. Se tosin toimii ehkä jo hieman ylikierroksilla.

Lennot menivät ihan mukavasti. Koneessa oli hyvin tilaa ja sai jopa nukuttua useamman tunnin. Kanttonissa muutaman tunnin vaihtoaika meni joutuisasti etsien oikeita lippuluukkuja ja check-in-tiskiä. Lento Wuhaniin oli myös kivuton. Luonasvaihtoehtoja oli kaksi, joko riisiä tai nuudelita (nam). Wuhanissa vastassa oli Jinin nuorempi isoveli ja pikkuveli autonkuljettajan kera. Automatkalla ehti myös nukkua pätkittäin reilun tunnin verran. Kuitenkin kovin autuaaksi olon teki kun pääsi hetkeksi heittäytymään sängylle täysin horisontaaliin asentoon ensimmäistä kertaa reiluun kahteenkymmeneen tuntiin.

Tapahtumia on ollut aikas lailla paljon. Kuitenkin pääohjelmana on ollut, ja varmasti jatkossakin tulee olemaan, syöminene hyvässä seurassa. Uusia kokeiltuja ruokalajeja on mm. useat erilaiset kalat, kilpikonnaa, käärmettä, ankan erinäisiä osia (kaulaa, päätä, ruokatorvea), lootuksen juurta ja zongzia.

Kello löi paikallista aikaa juuri yksi yöllä, joten siirryn tästä lepoasentoon parantelemaan nuhaani. Kerron kiinalaisen “maalaiskaupungin” elämästä lisää jahka ehdin. Jos jollakulla on kysymyksiä, niin kommettia saa laittaa.