Tänään Murre on hieman mustelmilla. Onneksi vain yhteen paikkaan sattuu. Harmiksi se paikka sattuu olemaan jokapaikka. Tämä kaikki johtuu siitä, että viikonloppuna olin Jyväskylässä PWTS-seminaarissa. Paikalla oli opettamassa Mestari (Sifu) Claude (joka ei oikeasti hehku livenä kuten linkin takaa löytyvässä kuvassa). Sekä lauantaina, että sunnuntaina harjoiteltiin reilu viisi tuntia yhteen menoon. Pelkäsin kyllä pahasti kuntoni loppuvan aivan kesken, sillä ennen PWTS:n aloittamista en kuntoliikuntaa ollut harrastanut vuosiin. Eikä harjoituksissa käyminen pari kertaa viikossa puolen vuoden ajan tilannetta kovin paljoa paranna. Kestävyys kuitenkin riitti hyvinkin, kiitos rusinapaketin, suklaan, vesipullon ja mustikkakeiton.
Launataina oli tasapainoinen kattaus kaikkea. Oli uutta asiaa ja vanhan kertausta. Päivä päätettiin painiin ja full-contact mättämiseen. Paini meni muuteni ihan hyvin, paitsi noin 10 sekuntia oman matsin alusta vastutstja otti mun pääni kainaloon ja lukitsi jaloillaan mun vartalon. Tämän jälkeen hän päätti, että lisätään Murren pituutta parilla sentillä. Liian kipeää ei venytys tehnyt, joten en olisi tahtonut luovuttaa millään. Olihan mulla ote kaverin henkitorvesta… tai ainakin jostain sieltäpäin. Tulin toisiin ajatuksiin kun selkärangastani kuuluui nopeassa sarjassa rusahduksia. Siis kaveri poisti sieltä kaikki jumissa olevat jutut. Ei sen pahempaa, mut mielessä pääsi käymään epämieluisa “mitä jos”-tilanne. Painin jälkeen kokeiltiin miltä tuntuu lyödä ja potkia ihan oikeasti kun pistetään hanskat ja kypärät päähän (eka kerta minulle). Kypärästä johtuva putkinäkö häiritsi aika paljon, joten pari ekaa kierrosta meni ihan metsään. Kolmannella kierroksella pääsin kuitenkin paremmin vauhtiin. Tästä jäi hyvä mieli. Launatina suoritin enismmäisen asteen, mikä oli myös kiva juttu. Illemmalla kävimme paikallisessa Thai-ravintolassa herkuttelemassa.
Sunnuntaina jälleen tasapinoinen päivä. Mukana oli aika paljon tekniikkaharjoittelua. Seminaarin ehkä isoin plussa oli se, että pääsi reenaamaan monen erilaisen ihmisen kanssa. Viikkoreeneissä on harjottelukumppanivaihtoehdot kovin vähäiset. Nyt seminaarissa pääsi käymään läpi tuttuja asioita ja tekniikoita, joihin sai muilta hyviä vinkkejä ja ohjeita. Jotenkin sunnuntain treenit oli hikisemmät, vaikkakin mielestäni kevyemmät. Jäi hieman harmittamaan, että seminaarin lopuksi oli vielä virtaa ja tahtoa tehdä lisää.
Viikonlopun saldo:
- kasapäin mustelmia
- jokapaikkaan sattuu
+ hitosti uutta tietoa
+ intoa reenaamiseen
+ uusia ihmisiä
- 3 kg
