Nimetön

Viimeisestä kuunon entrystä onkin jo vieähtänyt luvattoman kauan. Kaikestahan on hyvä syyttää töitä ja tiukkoja deadlinejä. Uusi projekti, uudet kujeet ja deadline kaukana, joten jää aikaa pitää kahvipausseja ja kirjoitella kuulumisia.

Sain käsiini Moiran mainostaman Serenityn austraalialaisen tupla DVD:n. Suurkiitos tästä kuuluu Emmalle! Kaikista kiireistä huolimatta ehdimme Jinin kanssa katsella leffan heti saapumista seuraavana päivänä. Odotukset olivat tietty kovat, sillä ohan siitä hypetetty vaikka kuinka. Ilmeisesti suurten odotusten vuoksi jouduin hieman pettymään. Uskon pyhästi, että Whedon joutui taipumaan Universalin painostuksesta monessa asiassa ja tästä syystä elokuva on jäänyt latteaksi. Ehkä asiat selviävät kun katsoo leffan uudelleen kommenttiraidan kera.

Pidimme sunnuntaina 26.3 kavereille hääjuhlat kotonamme. Keskeisin osa juhlia oli, kuten aina kuuluukin olla, hyvän ruuan kanssa mässäily. Pari ankkaa, jättikatkarapuja, mustekaloja, jne… jne… Ruokaa jäi hieman yli juhlien tarpeen, joten saimme samalla tehtyä parin seuraavan päivän murkinat. Kiitokset osallistuneille ja otamme kai joskus uuden yrityksn niiden tyyppien kanssa, jotka olivat ehtineet sopia muita menoja tuolle päivälle. Ihmeteltäväksi jää, miksi kaikilla (paitsi yhdellä) miehillä oli päällään violetit kauluspaidat? Tästä ei oltu sovittu. Jarkolla oli jopa ihan samanlainen kuin mulla. Näillä samispaidoilla on kyllä yhteinen historia vuosien takaa.

Viimeviikonloppuna kävimme Porissa tapaamassa Jinin japanilaisystävää Megumia ja hänen miestään Jonia. Saapuessamme paikalle tapasimme heidän ystävänsä Ain ja hänen tyttärensä Jaden. Eipä tainnut olla mikään yllätys, että Jinin vauvakuumemittarin asteikko loppui kesken tuollaisen pikku sydämmenvalloittajan edessä. Kuvassa Ai-san, Jade-san, Megumi-san ja Jin. Mukava viikonloppu päättyi Porin VPK:n soittokunnan “Svengaten” konserttiin.

Hankin hulluilta päiviltä itselleni iPodin. Sellaisen kapean nano-mallisen. Väriltään se on sellainen mustan sävy, johon tarttuu kaikki sormenjäljet. Eihän siihen siis uskalla koskea, tai sitten sitä joutuu kiillottamaan jatkuvasti. Mutta onhan se nyt hieno peli. Kiva käyttää ja hyvä ääni. Olihan minulla jo sellainen sporttinen MP3 soitinkin, mutta se ei jostain syystä pitänyt minusta ja meni rikki jatkuvasti. Kakasi asiaa mitä olen oppinut iPod maailmasta näiden parin päivän aikana:

1) iTunes on ärsyttävän hirvittävän kamala.
2) Podcastit on kivoja.

Onneksi löytyy vaihtoehto iTunesille (ainakin osittain) käyttämällä iPod pluginia winampille. Ellen erehdy, niin iTunesilla ei voi siirtää musiikkia iPodilta takaisin tietokoneelle. Tuo plugin osaa kyllä senkin.

Podcasteista innostuin lähinnä siitä syystä, että löysin chinesepodin. Podcast, joka opettaa mandariinikiinaa. Tarjoavat useita eri vaikeustasoja ihan alkeista hyvinkin edistyneisiin. Opetus ainakin parin luennon jälkeen tuntuu mukavalle. Tarjoavat he toki rahaa vastaan myös muuta opintomateriallia, mutta podcast itse on ilmainen.

Your mother! Now, before you throw that iPod at us, we’re actually going to teach you the family basics. Along with her, we’ll break down the old man, brothers and sisters (young and old). For an additional $100, we’ll teach you “I’m forever their favorite” and “You were an‘oops’”.