Paras synttärilahja minkä mies voi saada on ikioma vaimo. Pokamies Murresta tehtiin siis tänään ukkomies. Kävimme JC:n kanssa tänään kello 14:00 Tampereen Maistraatissa sanomassa toisillemme ‘Tahdon’ ja ‘I do’, jonka lälkeen siirryimme Saludiin ruokailemaan. Saludista siirryimme residenssiimme nauttimaan kuohuviiniä, kakkua ja kahvia. Kaikki meni loistavasti. Toinen todistajistamme, Eugienna, antoi meille lahjaksi Kiinasta tuodun lipaston. Tai itseasiassa voidaan sanoa, että lipasto toimi vain lahjapaperina, sillä sen sisältä löytyi läjäpäin kaikkea muuta kivaa. Toinen todistajamme Anssi lahjoitti myös jotain täysin odottamatonta, eli pullon Dom Pérignon shampanjaa, vuosimallia 1996. Luulenpa, että ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun sain laatikon käsiini.

Moiralle tiedoksi: Kyllä saa. Tosin jos kommenttisi liittyi jotenkin yllämainittuun juttun, niin kuka ryökäle kieli asiasta etukäteen?

Edit 22:41 (Eikä saa kuittailla, että tähän aikaan hääyöstä kirjoitetaan blogia. Pakkohan sitä on jollain tappaa aikaa, että päästään huomisen puolelle. Vaimo kun ei malta mennä nukumaan ennen kuin saa huomenlahjansa.)

Sanat tälle päivälle:

Eight minutes from sun to earth.
Long hours of August warmth to mature the grapes.
Seven years of maturing: the shadows of the cellars breathe energy, depth and brilliance into Dom Pérignon.

Then, finally, the magic moment when Dom Pérignon 1996 bursts from the bottle to enchant the eyes and the palate with its unique, sparkling magnanimity.

Pullon mukana tullut lehtinen/kirjanen.

Samat ilot,
samat surut.
Samat teill on leivänmurut.

Sama tuska,
sama hätä.
Toinen toistaan ällös jätä!

Tekstiviesti Jinille Songchunilta.