Viikonlopun keskiaikatapahtuma oli juurikin niin rentouttava kuin toivoinkin sen olevan. Koko tapahtuman aikana, ei edes yhtä kertaa, tulleet työasiat mieleen. Tosin flunssa ei helpottanut, eikä kertyneitä univelkoja ole vieläkään nukuttu pois. Jotenkin onnistuin taas ottamaan hieman vastuuta ja lupauduin hoitaa avoinna olevaa Airuen virkaa. Toisin sanoen pitäjämme ainkoinaan kovinkin menestyksekäs heraldiikkapiiri aktivoituu jälleen. Tapahtumassa järjestettiin jousiammuntakisa, josta näin jopa voitokkaan enneunen. Tosin lopputuols oli varsin säälittävän huono. Syytän harjoittelun puutetta ja pelivälineitä. Minussahan ei vika voi olla. Pitäisikin jossain vaiheessa ottaa selville, josko jossain järjestettäisiin jousentekokurssi.
Turnajaisiin en ottanut osaa. Jo pelkästään flunssani takia olin päättänyt pakkolepuutaa itseäni. En edes kysynyt olisiko lainahaarniskaa ollut saatavilla. Vuosi sitten järjestetyssä samaisessa, silloin tosin huomattavasti pienemmässä, tapahtumassa olin hyvinkin menestyksekäs. Jousiammunnassa sijoituin toiseksi ja turnajaiset voitin. Voitosta saatu komea palkintojuomalasi löysi itsensä hyvin pian JC:n maljakkona.
Viimevuotena aloitettu tarinankerrontakilpailu oli hyvinkin suosittu. Itse osallistuin jatkamalla viimevuonna aloitettua tarinaani jopa kahteen otteeseen. Ensimmäistä osuuttaa aloittaessani taisin olla paronittaren suosiossa, sillä hänen antama kannustushihkaisu oli selkeästi yli muiden äänien. Lopuksi järjestetyssä huutoäänestyksestä päätellen olin kovin pidetty, mutta paremmpia tarinoitsioita, laulajia ja soittajia oli paikalla. En missään tapuksessa jäänyt huonompieni jalkoihin. Lupasin jatkaa tarinaani jälleen ensi vuonna. Tässä on vuosi aikaa miettiä, millaisen tarinan saa keskiaikaisesta minusta sekä seitsemästä kynitystä ja humalaisesta kukosta.
