Nimetön

.. eli uusiksi meni. Projekti on pari vikkoa vaille valmis ja tässä vaiheessa saan käsiini noin 100 sivua dokumentteja aiheesta “näin asiakas on tottunut tekemään nämä asiat”. Hienoa! Asiakas on aina oikeassa. Back to the drawing board…

EFFIn blogista löysin linkin Tekijänoikeuskaappausten valvontakeskuksen sivuille. Mistä on kyse? Annetaanpa EFFI aktiivin, Kai Puolamäen kertoa itse:

Tekijänoikeuskaappaus tarkoittaa sitä, että joku yrittää omia itselleen oikeuksia, jotka eivät hänelle kuulu. Tekijänoikeuskaappari väittää tai antaa ymmärtää tekijänoikeuslain antavan hänelle jossakin asiassa määräysvaltaa tai muita oikeuksia, joita hänellä ei todellisuudessa ole.

11.1.2006 perustettu Tekijänoikeuskaappausten valvontakeskus (TKVK, entinen Tekijänoikeusvarkauksien valvontakeskus ja Tekijänoikeuden luvattoman käyttöönoton valvontakeskus) valvoo tekijänoikeuskaappauksia.

Varmasti kaikki, jotka seurasivat uuden tekijänoikeuslain, Lex Karpelan, etenemistä muistavat sensuuriministeri Karpelan “mustaa valkoisella” väitteet. Jo aiemmin kirjoittelin asiasta, kun Henri Sihvonen selvitti asiaa. Europarlamentaarikko Henrik Lax teki Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen Suomen omaksumasta linjasta ja sai siihen vastauksen. Vastaus tarkoittaa sitä, että Karpela on valehdellut puhnut muunneltua totuutta.

Asiaan löytyy lisää juttua myös Digitodayn tekijänoikeusblogista täällä ja tässä.

Viikonlopun keskiaikatapahtuma oli juurikin niin rentouttava kuin toivoinkin sen olevan. Koko tapahtuman aikana, ei edes yhtä kertaa, tulleet työasiat mieleen. Tosin flunssa ei helpottanut, eikä kertyneitä univelkoja ole vieläkään nukuttu pois. Jotenkin onnistuin taas ottamaan hieman vastuuta ja lupauduin hoitaa avoinna olevaa Airuen virkaa. Toisin sanoen pitäjämme ainkoinaan kovinkin menestyksekäs heraldiikkapiiri aktivoituu jälleen. Tapahtumassa järjestettiin jousiammuntakisa, josta näin jopa voitokkaan enneunen. Tosin lopputuols oli varsin säälittävän huono. Syytän harjoittelun puutetta ja pelivälineitä. Minussahan ei vika voi olla. Pitäisikin jossain vaiheessa ottaa selville, josko jossain järjestettäisiin jousentekokurssi.

Turnajaisiin en ottanut osaa. Jo pelkästään flunssani takia olin päättänyt pakkolepuutaa itseäni. En edes kysynyt olisiko lainahaarniskaa ollut saatavilla. Vuosi sitten järjestetyssä samaisessa, silloin tosin huomattavasti pienemmässä, tapahtumassa olin hyvinkin menestyksekäs. Jousiammunnassa sijoituin toiseksi ja turnajaiset voitin. Voitosta saatu komea palkintojuomalasi löysi itsensä hyvin pian JC:n maljakkona.

Viimevuotena aloitettu tarinankerrontakilpailu oli hyvinkin suosittu. Itse osallistuin jatkamalla viimevuonna aloitettua tarinaani jopa kahteen otteeseen. Ensimmäistä osuuttaa aloittaessani taisin olla paronittaren suosiossa, sillä hänen antama kannustushihkaisu oli selkeästi yli muiden äänien. Lopuksi järjestetyssä huutoäänestyksestä päätellen olin kovin pidetty, mutta paremmpia tarinoitsioita, laulajia ja soittajia oli paikalla. En missään tapuksessa jäänyt huonompieni jalkoihin. Lupasin jatkaa tarinaani jälleen ensi vuonna. Tässä on vuosi aikaa miettiä, millaisen tarinan saa keskiaikaisesta minusta sekä seitsemästä kynitystä ja humalaisesta kukosta.

Se pirun flunssa ei mennytkään kokonaan pois, vaan piiloutui tullakseen takaisin entistä ehompana. Eilen illalla oli kuumetta, mutta tänään tuntuu paremmalta. Niistämisestä ja yskimisestä ei meinaa tulla loppua. Lääkkeeksi JC antoi jokin ampullin, jonka korkin läpi oli painettu pilli. Samantapainen kuin missä tahansa pillimehussa. Ihmettelin moista kapistusta hetken, jonka jälkeen kysyin mitä se on. JC kertoi että se pitää juoda, eikä kysellä tyhmiä. Suorituksen aikana sain kuulla, että lääkeaine on tehty käärmeen virtsarakosta (ainakin kuulemma sisältää sitä). Maistuu ihan tavalliselle yskänlääkkeelle. Hassuja nuo kiinalaiset.

Kiinalainen mies menee paikalliselle poliisilaitokselle uusimaan ID-korttiaan. Korttin tarvitaan miehen kuva, joten poliisivirkailija ottaa kameran esiin ja nappaa muutaman kuvan. Kas kummaa kun ei se käynytkään ihan niin helposti. Miestä ei näy yhdessäkään kuvassa. Uusi yritys ei parnna tilannetta. Kaikista eri kulmista otetut kuvat antavat aina vain saman tuloksen. Miestä ei yksinkertaisesti näy kuvassa. Ryhmäpotretissa näkyvät kyllä kaikki muut ihmiset, mutta ei herra Ye. Mitään selitystä ei asialle osata antaa.

Uutinen asiasta englanniksi ja
kiinaksi.

Viime vuoden loppupuolisko oli työrintamalla aika rauhallista, kun uuteen organisaatioon siirtyminen tapahtui juuri ennen isohkoa organisaatiouudistusta. Toisin sanoen kukaan ei oikein tiennyt mitä tulee tapahtumaan ja mitä kukakin tekee. Tästä syystä kukaan ei tietenkään nakittanut mulle mitään uutta homma ja vanhoja projekteja piti vain siistiä ja kirjoitella dokumentteja. Eräänä kauniina talvipäivänä menin jopa sanomaan eräälle kolleegalle, että pelkkä dokumentointi hieman rasittaa. En tiedä oliko tuolla maininnalla jotain vaikutusta, vai johtuiko kaikki uuden organisaation likkeellelaukaisusta, mutta nyt ei oikein ehdi muuta kuin silmät pyöreänä ihmetellä hoidettavien asioiden määrää.

Kaikki alkoi viime keskiviikkona puhelinsoitolla, jonka yhteydessä kuulin ne legendaariset sanat “me ei tiedetä juuri mistään mitään ja ollaan aikatualusta pahasti myöhässä”. Jesh! Torstaina osallistuin puhelinpalveriin, erääseen toisen projektiin liittyen. Tällä en nyt vaikuttanut olevan ihan posketon kiire, mutta pitäisi tässä hyvin lyhyessä ajassa oppia näihin mpolempiin projekteihin seuraavat pikkuasiat (pahoittelut ei-nörtteytyneille lyhenteistä): J2EE, JSP, CSS (juu, en ole tutstunut ennen), ASP .NET, C#, EJB, servletit ja pari muuta juttua. Plus tietenkin opetella kaikki ne työkalut, joita noiden kanssa täytyy käyttää. Jos mä tuossa kaikessa onnistun, musta tulee väkisinkin kähemmistä kähein koodaajaguru ja nousen kaikkien muiden olentojen yläpuolelle… Tai sitten pää hajoaa ja sulkeudun puolitajuttomaan tilaan huutaen muistivuoto-ongelmista. Onneksi pääsee välillä hengähtämään, kun lupasin jo aikaa sittne antaa kolleegalle työmääräarvion jostain satunnaisesta Java projektista.

Kiirettä ei tietenkään helpota se, että keittiöremontti on alkamassa kohtapuoliin, eikä JC:n kanssa päästä millään yhteisymmärrykseen laattojen ja seinämaalien väreistä. Tässä matkan varrella saattaa tietenkin joutua vielä monesta muustakin asiasta kinaamaan, joten hermoparkani joutuvat vielä erittäin koville.

Onneksi pääsen hermolomalle ensi vikonloppuna. Menen keskiaikatapahtumaan, enkä halua nähdä yhtään modernia härveliä tai kuulla yhtään tietoteknistä lyhennettä koko tapahtuman aikana. Haistakoot muu maailma sillä välillä pitkät.

Eipä kertonut tämäkään nettitesti mitään uutta itsestäni.

Expert You scored 66% Kinkiness!

You’ve done all of the positions in most of the books, you’ve found out about safe-words and understood what I was talking about with the whole safe-sane-consentual. You’ve probably discovered at least the BDSM sites online, maybe even local groups and have been learning all about your favorite fetish. You enact those fantasies which aren’t too taboo and play out in your head during sex the ones you aren’t sure how your partner will react. Remember, communication is everything, they can always say no or ask for a compromise. You never know, they might hold the same fantasy in their head, afraid of how you’ll react to it.

Tauti hellitti ja päästiin sittenkin Tiitisille juhlimaan uutta vuotta. Ajokeli oli mennessä mitä mainioin. Siitä huolimatta en viitsinyt yrittää ajaa matkaa hieman yli tunnissa (mikä on kyllä todistetusti mahdollista).

Iltaa istuessa juteltiin niitä-näitä ja pelattiin uudistunutta Trivial pursuitia. Oma TP kokemukseni on tähän asti ollut pääosin jostain 80-luvun loppupään, 90-luvun alun painoksesta. Eihään tätä tuoretta painosta osannut pelata, kun värien merkitys on muuttunut ja laudalle on ilmestynyt ylimääräisiä ruutuja. Isona plussana oli se, että tämän painoksen viihde (tai siis ‘ääni ja kuva’) kategorian kysymyksiin osasi vastata paremmin. Yhtään jamppatuomista tai olavivirtaa ei tarvinut miettiä.

Vuoden vaihtuessa ammuttii raketit. Onneksi rakettipaketin mukana tuli muoviputkilo, josta oli hyvä ampua raketit ilmaan. Lumen paksuus ei riittänyt tukemaan ammuntaa tarpeeksi. Kun raketit loppuivat (aivan liian aikaisin, kuten aina) päästiin kilistelemään kuplaviiniä. Palattuamme Tiitisten kotiin, valettiin tinaa. JC sai hyvin onnistuneen viikinkilaivan, purjeineen ja keulakuvineen kaikkineen. Oma tinavaluni teki taas saman mitä aina ennenkin, eli hajosi tuhanen päreiksi. Loppuyö juteltiin mukavia, kunnes kolmen aikaan kaikki olivat jo liian väsyneitä pitämään silmiään auki.

Vuoden ensimmäinen päivä meni myös mukavasti. Kävimme tutustumassa Turun kuuluisaa kivikasaa ja tiilillä tehokkaasti paikkailtua entistä kivikasaa. Kävimme myös syömässä hyvää, vaikkakin pyydettyä kypsempää pihviä.

Kotiin palatessa keli olikin aika huono. Lunta pyrytti ja tuuli tarttui autoon välillä. Kuitenkin pääsimme kotiin ilman ongelmia ja uni maittoi päivän päätteeksi jälleen.