Siirryin kuun alusta Belgian organisaatiosta Suomeen. On hieman haikea tunne, kun tietää että vanhoihin työkavereihin ei enää kohta ehdi ja huomaa pitää yhteyksiä kuten tähän asti. Vaikka olenkin jo istunut lähes puolitoista vuotta toimistossa Suomessa, ei ole missään vaiheessa tuntunut siltä, että työkaverit on liian kaukana tai hankalasti tavoitettavissa. Keskiviikkona pistettiin meidän kommunikointikeskus, eli Murren omin käsin konfiguroima IRC-serveri, tyhjäksi tarpeettomana. Tai no, kuulin kyllä että siitä tehdään joku ilkeä MS Project palvelin.
Onneksi ei tarvi fyysisesti muuttaa minnekkään. Samalla penkillä, toimiston perimmäisessä nurkassa, omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni, voin vielä ainakin toistaiseksi istuskella kaikessa rauhassa ja tarvittaessa kuunnella vaikkapa heavy-musiikkia lääkitsemään synkkää sieluani ilman, että kukaan asiaan puuttuu. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tässä uudessa organsaatiossakin kai tapahtuu jotain muutoksia, joten en vielä ole saanut ihan tarkkaa kuvaa siitä mitä täällä oikein pitäisi sitten tehdä. Työkaverit kyllä suurinpiirtein tunnen, eikä tässä vaiheessa ole mitään valittamista siinä suhteessa. Noh, kohta on joulu ja sitä ennen pitäisi vielä ehtiä lahjat ostaa. Siinä on ihan tarpeeksi hässäkkää tällaiselle tavalliselle duunarille, ettei tarvitse herrojen piirtämistä sonnanvalumiskaavioista välittää. Löydän itseni joka tapauksessa sieltä alimmalta riviltä talikko kourassa.
