Sonyn DRM:stä ja vähän muustakin
Yritän pitää näppini erossa aiheesta jos siitäkin syystä, että kirjoittaessani tekijänoikeudesta tai kopiosuojauksista tulee vain paha mieli ja verenpaine kohoaa turhan nopeasti. En kuitenkaan voi olla kommentoimatta aihetta, jossa kuluttajan tietokone, kuluttajan yksityisyys ja kuluttajan oikeudet raiskataan mennen tullen. Niinkutsutut “avoimet yhteiskunnat” ovat luoneet “tarpeen” ihmisten tehokkaalle valvonnalle ja informaation saannin rajoittamiselle perusteluinaan terrorismin vastainen taistelu ja verkkopiratismi. Mitä suotta luoda kalliita televalvonta- ja teletietojen tallenusjärjestelmiä, kun kaikki ihmiset voitaisiin laittaa töihin ympäri maata erilaisiin leireihin, missä heitä olisi huomattavasti halvempi valvoa. Samalla päästään eroon siitä ikävästä työttömyydestä ja terrorismin uhasta.
Mikä helvetti oikein maailmassa on vikana, kun puhutaan demokratiasta ja kansaa poljetaan urakalla? Sitten kun ihmisille tulee mitta täyteen pahaa oloa ja kun puheella ei saa asiaa korjattua, kansa ei olekaan enää kansaa vaan joko masinoitua tai roskasakkia. Missä menee se raja, ettei kansanedustajan enää tarvitse kuunnella kansalaisen pahaa oloa?
Miksi Sonyn kaltainen multimiljoonanabusinessyritys saa kusta kuluttajaa silmään ja lauma isokenkäisiä juoksee ruskeat kielet Sonyn perässä pyytäen lisää?
Anteeksi, mutta mulla on paha olla. Taidanpa käydä polttamassa yhden auton että saan hieman huomiota.
