Ruokalan kokkitiimin vetäjä Teresa kävi meillä kylässä lauantaina lastensa kanssa. JC laittoi hyvän kuuden ruokalajin kattauksen ja sai varmasti tähänastisen elämänsä parhaan kiitoksen muutamaa päivää vaille kuusivuotiaan Vilman suusta: “Tää on ihan parasta kanaa mitä mä olen koskaan saanut”. Lasten suustahan kuulee totuuden. Lapsia oli muutenkin mukava seurata, etenkin kun vieraiksi saapui myös eräs kiinalainen perhe kolme- ja neljävuotiaiden lastensa kanssa. Aluksi ujous oli kovinkin molemminpuolista, mutta ei mennyt kauaakaan kuin kaikki lapset olivat samassa vauhdikkaassa lattiaan-ei-saa-koskea -leikissä mukana. Täytyy myöntää, että odotin mielenkiinnolla kuuluuko missään vaiheessa “miksi noi on erilaisia?” tai tapahtuuko erilaisesta ulkonäöstä johtuvaa kiusaamista. Erilaisuushan on kyllä tunnetusti yleinen kiusaamisen aihe jo lapsilla, aikuisista puhumattakaan, ja tulevien omien lasten kanssa asia tulee varmasti vielä eteen joskus. Odotukseni oli kuitenkin täysin turha. Kävi täysin päinvastoin. Aku, nuorempi Teresan lapsita, taisi ihastua korviaan myöten samanikäiseen kiinalaistyttöön, Outiin. Lähinnä lapset naureskelivat minulle, kun olin koko ajan varoittelemassa heitä, etteivät teloisi itseään. Huoneistomme ei ole tehty kovin lapsiturvalliseksi. Nytkin sydän popmsahti joka kerran, kun jonkun pää viuhahtaa parin sentin päästä terävää pöydänkulmaa tai iso painava kaiutin saattaa kaatua liukastuneen päälle. Luulenpa, että pitäisi laittaa oma jälkikasvu aluille mahdollisimman pian. Eihän tuollaista menoa sydän kestä vanhempana. Teresa itse oli oikein mukava ja lämmin ihminen, jonka kanssa oli helppo keskustella. Tevetuloa kylään toistenkin.
JC tulee olemaan Teresan vieraana Ruokalassa myöhemmin, vielä tämän vuoden puolella. Luvassa silloin muutamia hyviä esimerkkejä syyskuussa julkaistusta kirjasta.
Sunnuntaina oli luvassa lisää tekemistä kiinalaisen kulttuurin kanssa. Tampereen ammattikorkeakoulussa on tänään Kiina-päivä, joka on JC:n organisoima tapahtuma. Minut tietenkin nakitettiin työjuhdaksi välitömästi. Luvassa oli paperilyhtyjen asettelua ja tavaroiden kantamista paikasta toiseen. Isoin homma oli siirtää läjä isoja huonekaluja keskustasta tapahtumapaikalle. Muutaman päivän sisällä taitaa olla luvassa lisää rehkimistä, että saadaan tavarat vietyä takaisin paikoilleen. Mistään ihan pikkujutusta Kiina-päivässä ei ole kyse sillä kutsuvieraslistassa on iso lauma rehtoreita ympäri suomena, ja Kiinan suurlähetystöstä on tulossa delegaatio paikalle katsomaan esitystä. Syöminen kuuluu tietenkin asiaa, mutta sen lisäksi on ohjelmassa ainakin tanssia, laulua ja ryhmä, joka esittää leijonatanssin tai pari. Toivottavasti JC hieman rentoutuu tapahtuman jälkeen, ettei stressi lyö rakasta ihmistä ihan maihin.
