Lauantaina Dugi ja Moira sanoivat toisilleen “Tahdon”. Parasta päivässä oli omalta osaltani se, että sain nauttia hääparin seurasta jo aamupuoliyhdeksästä asti aina yöyhteen-kahteen (mitähän se kello oli silloin?). En kuitenkaan ollut sellainen kuuluisa “kolmas pyörä”, sillä oikeasti pyöriä oli neljä ja minä olin kuljettaja.
Hääpari oli kaunis ja komea. Häät lähes yhtä kauniit ja komeat. Vihkiminen toteutettiin sekä vanhalla, että uudella tavalla. Kädet liitettiin ja tuomari julisti elinikäisen tuomion. Ehdonalaiseen on ihan turha pyrkiä.
Häävieraita oli paljon erinäköisiä. Osa oli kiltin näköisiä, osa oli kilteissä ja osalla oli julmetun isoja puukkoja.
Häävieraat toivat suuren määrän lahjoja, jotka lopulta lastattiin kahteen autoon. Yhteen eivät olisi millään mahtuneet. Onneksi hääparin kotitalon hissi osoittautui tarpeeksi suureksi, että yhden auton lahjat saatiin mahdutettua kerralla kyytiin. Hauskaa oli loppuun saakka.
Onnittelut heille!
