Tästä piti kirjoitella jo viimeviikolla, mutta asia alkoi jo puuduttaa enkä sitten jaksanut.

Suomen muusikkojen liitto ry:n puheenjohtaja Ahti Vänttisen pääkirjoitus 9/2005 näyttää esimerkkiä siitä, miten asiantutevasti pääkirjoitukset kannattaa tehdä.

Tekijänoikeuslain käsittely eduskunnassa on saanut tätä kirjoitettaessa sekä hupaisia että karmaisevia piirteitä. Sisällöllisesti valmista lakipakettia käsittelevät kansanedustajat joutuivat viime metreillä ankaran sähköpostiryöpyn kohteeksi, kun edustaja Jyrki Kasvi (vihr) levitti tahattomaan tai tarkoitushakuiseen väärinkäsitykseen johtanutta tulkintaa, jonka mukaan yksityinen kopiointi tulisi uuden lain myötä enemmän tai vähemmän kielletyksi. Populistinen ja paikkaansa pitämätön pääteesi oli, että laillisesti hankittua musiikkia ei enää saisi kopioida MP3-soittimiin.

“Paikkaansa pitämätön pääteesi” on varmennettu paikkaansa pitäväksi jo ministeritasolla. Tosin sieltä samasta paikasta se ongelma lähti liikkeelle, ja ministeriön valhe on yhä nähtävillä tätä kirjoitettaessa. JJ Kasvi on tehnyt asiasta jopa kirjallisen kysymyksen.

Oikeus yksityiseen kopiointiin on sivistysmaissa vakiintunut osa tekijänoikeusjärjestelmää, eikä siihen esityksessä kajottu. Jos prosentissa julkaistavista uusista äänitteistä on kopiosuojaus, ja nekin muutamat äänitteet on saatavissa nettikaupoista suoraan MP3-soittimiin sopivassa muodossa, missä on todellinen ongelma? Laki ei edes vaikuttaisi levy-yhtiöihin, jotka voivat edelleen käyttää teknistä suojausta harkintansa mukaan. Laki ei myöskään kieltäisi suojauksen purkua kuuntelemista varten. Suojauksen purku kopiointia varten on Suomessakin pakko kieltää, koska direktiivi sitä edellyttää.

Ensinnäkin, oikeuteen tehdä yksityisiä kopioita kajottiin, sillä siitä tehtiin rikollista toimintaa josta voidaan rangaista sakkoihin. Se siis mainituista “sivistysmaista”.
Vänttinen, joka on uskonut yhden prosentin valheen, ei kirjoituksensa mukaan ole sitä mieltä, että lakiesityksiä tehdessä ei missään tapauksessa saa suunnitella tulevaisuutta, vaan lait pitää tehdä nykytilan mukaan. Just. Tosi fiksu veto. Mitäs sit tehdään, jos ja kun tuo prosenttiluku on lähempänä 100% kuin sitä naurettavaa yhtä prosenttia?
Väitteeseen, että laki ei kiellä suojauksen purkua kunntelemista vatrten ja vastuun siirtäminen direktiiviin on jälleen täyttä puppua. Ensinnäkin laki kieltää tehokkaan teknisen menetelmän kiertämiseen ja purkamiseen tarkoitettujen laitteiden levittämisen vankeustuomion uhalla. Tekijänoikeusdirektiivistä on tehty syntipukki monille asioille, mutta direktiivi ei millään tasolla estä, vaan päinvastoin vaatii jäsenvaltioiden lainsäädännön takaavan, että yksityishenkilöllä on mahdollisuus kuunnella ostamaansa musiikkia laitteesta, formaatista ja ajasta riippumatta.

Mitä kertoo kansanedustuslaitoksen toiminnasta tai poliittisen järjestelmän tuloskunnosta se, että neljä vuotta kestänyt mutkainen ja työläs lainsäädäntöprosessi vaarantuu yhdessä yössä sopivasti masinoidulla sähköpostikampanjalla? Kuka voi tietää, ovatko sähköpostit edes aitoja, vai onko osa viestitulvasta vaikkapa generoitu keskitetysti. Kun kopioinnista on kyse, on internet maailman suurin kopiokone. Kopiointitaustaa on myös suuren valiokunnan puheenjohtajalla Jari Vilénillä (kok), joka näytti ottaneen asiakseen huolehtia siitä, että kopiointi olisi jatkossakin mahdollisimman vapaata.

Mitä kertoo demokratiasta se, että lainsäädännöillä poljetaan kansalaisten perusoikeuksia, vastoin perustuslakia, eikä kuunnella kansalaisten ääntä? Mitä kertookaan ihmisestä se, että hän kuvittelee kansalaisten olevan niin helposti vedätettävissä mukaan johonkin sähköpostikampanjaan ilman omaa mielipidettä asiassa? Masinoinnin yhdellä pääpirulla on sinulle asiaa. Ainkain minä tiedän varmasti useita ihmisiä jotka ovat ihan itse kirjoittaneet edustajilleen ja saaneet vastauksia heidän masinoiduilta avustajiltaan.
Haluaisn viitteen asiaan, mihin viittaat Jari Vilénin kopiointitaustalla.

Tekniset suojaukset ovat digitaaliajan lukkoja. Lukitsemisen oikeus on yhteiskunnassa tarpeen niin kauan kuin ei voida täysin luottaa siihen, että sallitun ja kielletyn rajasta vallitsee universaali yksimielisyys, ja kaikki tuntevat tuon rajan ja kunnioittavat sitä.

Yritin etsiä sitä blogia, josta tänään luin mainion vertauksen tuohon “digitaaliajan lukkoon”: Sehän on kuin kaljan myymistä kassakaapissa. Jos joku tietää kuka kirjoitti ja missä blogissa, niin vinkkiä tänne, että saan linkitettyä ja siirrettyä kunnian hänelle. Kun kerran pääsimme näihin kivoihin vertauskuviin, niin kyllä minullakin on oikeus lukita kotioveni, ettei sinne pääse kuka tahansa mellastamaan. Mutta minä sen asunnon omistan ja minulla pitää olla oikeus mellastaa siellä (naapureita häiritsemättä) ihan niin paljon kuin lystää. Talon rakennuttajalla ei asiaan ole mitään sanomista.

Antti-kulta, oikaise kirjoitustasi ja mene nurkkaan häpeämään. Suusi sietäisi tulla saippualla pestyksi.