Nimetön

Kun kerran alkuun on päästy, niin jatketaan samalla tavalla. Tällä kertaa Kulttuuriuutiset.netin verkkojulkaisun päätoimittaja Lauri Kaira tekstillään Kärpästä ei sittenkään ammuttu tykillä.

Vielä viikko sitten vaikutti siltä, että amerikkalaistyyppisellä sähköpostikampanjalla eduskunnalta voi viedä uskon niin hallituksen kuin eduskunnan omaankin valmisteluun.

Vielä pari viikkoa sitten kuvittelin, että elän demokratiassa, jossa kansalaisilla on oikeus sanoa mielipiteensä ja kertoa kansanedustajille huolenaiheensa. Etenkin jos ongelma koskee yksilön perusoikeuksia. Siitä hallituksen ja eduskunnan valmistelustakin voidaan olla kovin montaa eri mieltä.

Eduskuntaan tulvi meilejä, joissa esitettiin suuria pelkoja tekijänoikeuslain suhteen. Perusideana oli monella, että hallituksen esitys kieltäisi kategorisesti omien levyjen kopioinnin MP3-soittimille.

No eihän sitä suoranaisesti kielletä, mutta jos levy on suojattu, niin sakkorangaistuksen siitä saisi ja nimen rikosrekisteriin. Kuten jo on monesti todettu, niin opetusministeriön moka on taas vetänyt monet harhaan tässä asiassa.

Viikon tuumaustauolla kansanedustajille selvisi, että tuo väite ei pidä paikkaansa. Moni haukkoi henkeään, kun havaitsi, ettei kyse ole pienestä tulkinnanvarasta tai liioittelusta. Vaan siitä, että kyse oli oikeasti harhaluulosta.

Ilmeisesti koko teksti perustuu opetusministeriön tiedotteeseen, jonka he lakia ymmärtämättään päästivät ulos. Olen yhtä mieltä siitä, että todellakin kyse oli harhaluulosta. Kuten yllä jo totesin, opetusministeriö myönsi antaneensa valheellisen tiedonannon, jonka voi vielä tässäkin vaiheessa lukea ministeriön sivuilta.

Tämä on kaukana siitä, että kaikkien levyjen kopiointi kiellettäisiin. Karkeilla luvuilla puhuen, väite oli noin sata prosenttia pielessä - koska valtaosa nykyisestä äänilevykannasta ja tulevistakin uutuuslevyistä on kopioitavissa.

Mihin perustat väitteesi, että tulevistakin uutuislevyistä valtaosa on kopioitavissa? Miksi minun pitäisi tyytyä vain “valtaosaan”? Minulla tulee olla oikeus kopioida omaan käyttööni “karkeilla luvuilla puhuen” sata prosenttia ostamistani levyistä.

Kopiosuojauksen päätehtävä on estää musiikin siirto piraattijakeluun internetin vertaisverkoissa. Sitä on levyissä käytetty vasta muutamana vuonna, silloinkin arviolta 5-10 % nimikkeistä. Lisäksi uudet, nyt käyttöönotettavat suojaustekniikat sallivat tulevista levyistä muutaman kopion teon yksityiskäyttöön. Siten ongelmaksi jäi muutama prosentti muutamana vuotena julkaistuista levyistä - marginaalinen osa maailman cd-levykannasta.

Kopiosuojauksen päätehtävä on estää CD-levyn kopioiminen. Piste. Sillä saatetaan toki yrittää rajoittaa teoksen leviämistä Internetiin, mutta jos joku sel lataa itselleen vertaisverkosta, ei kyse ole rikoksesta. Toisin on kun teen siitä itselleni kopion, joka toimii haluamassani soittimessa. Jälleen toistan, että puheet nykytilanteesta ja montako prosenttia jää kopiokelvottomiksi tai millaista laatua uudet suojaustekniikat sallivat kopioitavan, ovat turhia. Tulevaisuudessa tilanne todennäköisesti muuttuu ja lakiehdotuksessa ei olla katsottu tulevaisuuteen tämän asian suhteen.

Kärpäsestä oli tehty härkänen ja sitten vaadittu että eduskunta ampuisi sitä tykillä, välittämättä seurauksista nettipiratismin vastaiselle taistelulle. Asian todellisen laidan selvittyä hallituspuolueet totesivat, että tykkiä ei tarvittu.

Lauri, itse sinä olet tekemässä härästä kärpästä. Ilmeisesti et ole ymmärtänyt, että tekijänoikeuslakiehdotuksessa on monta muutakin ongelmakohtaa, eikä ongelma kulminoidu pelkkiin MP3-tiedostoihin.

Eduskunta aikoo kuitenkin terästää lakia lausumalla, jossa se korostaa, että luovan alan tulee todellakin järjestää äänilevyihin lain sallima kopiointimahdollisuus kuluttajalle. Hallitusta velvoitetaan edistämään ja seuramaan asiaa, ja ellei se onnistu vapaaehtoisuuden pohjalta, asia hoidetaan lain voimalla.

Tämä sanoma on selkeä. Hoitakaa asia itse, tai muuten… Viesti tulee ottaa vakavasti. Suomalainen lainsäätäjä on halunnut turvata tulevaisuudessa - mm. tietokoneohjelmista poikkeavan - yksityisen kopiointioikeuden musiikkitallenteisiin. Tätä tahtoa pitää luonnollisesti kunnioittaa.

Eduskunta ei tee asialle mitään. Kirjoittaa lapun jossa kerrotaan, että “me seurataan lain toimeenpanoa”, vaikka se kuuluu muutenkin asiaan.

Lauri, odotin että sanoisit jotain, mutta tämän jälkeen tuntuu siltä, ettet sanonut yhtään mitään. Juttusi perustuu siihen, että OPM heitti tietämättään valheen aj eduskunta ei tehnyt asialle mitään. Nämähän on jo käsitely. Siksi kommettinikin ovat niin kovin yksitoikkoisia. Eihän tällaisesta lukijani nauti. Pitäisi saada jotain uutta. Asia puuduttaa jo ihan tuskassa.

Tästä piti kirjoitella jo viimeviikolla, mutta asia alkoi jo puuduttaa enkä sitten jaksanut.

Suomen muusikkojen liitto ry:n puheenjohtaja Ahti Vänttisen pääkirjoitus 9/2005 näyttää esimerkkiä siitä, miten asiantutevasti pääkirjoitukset kannattaa tehdä.

Tekijänoikeuslain käsittely eduskunnassa on saanut tätä kirjoitettaessa sekä hupaisia että karmaisevia piirteitä. Sisällöllisesti valmista lakipakettia käsittelevät kansanedustajat joutuivat viime metreillä ankaran sähköpostiryöpyn kohteeksi, kun edustaja Jyrki Kasvi (vihr) levitti tahattomaan tai tarkoitushakuiseen väärinkäsitykseen johtanutta tulkintaa, jonka mukaan yksityinen kopiointi tulisi uuden lain myötä enemmän tai vähemmän kielletyksi. Populistinen ja paikkaansa pitämätön pääteesi oli, että laillisesti hankittua musiikkia ei enää saisi kopioida MP3-soittimiin.

“Paikkaansa pitämätön pääteesi” on varmennettu paikkaansa pitäväksi jo ministeritasolla. Tosin sieltä samasta paikasta se ongelma lähti liikkeelle, ja ministeriön valhe on yhä nähtävillä tätä kirjoitettaessa. JJ Kasvi on tehnyt asiasta jopa kirjallisen kysymyksen.

Oikeus yksityiseen kopiointiin on sivistysmaissa vakiintunut osa tekijänoikeusjärjestelmää, eikä siihen esityksessä kajottu. Jos prosentissa julkaistavista uusista äänitteistä on kopiosuojaus, ja nekin muutamat äänitteet on saatavissa nettikaupoista suoraan MP3-soittimiin sopivassa muodossa, missä on todellinen ongelma? Laki ei edes vaikuttaisi levy-yhtiöihin, jotka voivat edelleen käyttää teknistä suojausta harkintansa mukaan. Laki ei myöskään kieltäisi suojauksen purkua kuuntelemista varten. Suojauksen purku kopiointia varten on Suomessakin pakko kieltää, koska direktiivi sitä edellyttää.

Ensinnäkin, oikeuteen tehdä yksityisiä kopioita kajottiin, sillä siitä tehtiin rikollista toimintaa josta voidaan rangaista sakkoihin. Se siis mainituista “sivistysmaista”.
Vänttinen, joka on uskonut yhden prosentin valheen, ei kirjoituksensa mukaan ole sitä mieltä, että lakiesityksiä tehdessä ei missään tapauksessa saa suunnitella tulevaisuutta, vaan lait pitää tehdä nykytilan mukaan. Just. Tosi fiksu veto. Mitäs sit tehdään, jos ja kun tuo prosenttiluku on lähempänä 100% kuin sitä naurettavaa yhtä prosenttia?
Väitteeseen, että laki ei kiellä suojauksen purkua kunntelemista vatrten ja vastuun siirtäminen direktiiviin on jälleen täyttä puppua. Ensinnäkin laki kieltää tehokkaan teknisen menetelmän kiertämiseen ja purkamiseen tarkoitettujen laitteiden levittämisen vankeustuomion uhalla. Tekijänoikeusdirektiivistä on tehty syntipukki monille asioille, mutta direktiivi ei millään tasolla estä, vaan päinvastoin vaatii jäsenvaltioiden lainsäädännön takaavan, että yksityishenkilöllä on mahdollisuus kuunnella ostamaansa musiikkia laitteesta, formaatista ja ajasta riippumatta.

Mitä kertoo kansanedustuslaitoksen toiminnasta tai poliittisen järjestelmän tuloskunnosta se, että neljä vuotta kestänyt mutkainen ja työläs lainsäädäntöprosessi vaarantuu yhdessä yössä sopivasti masinoidulla sähköpostikampanjalla? Kuka voi tietää, ovatko sähköpostit edes aitoja, vai onko osa viestitulvasta vaikkapa generoitu keskitetysti. Kun kopioinnista on kyse, on internet maailman suurin kopiokone. Kopiointitaustaa on myös suuren valiokunnan puheenjohtajalla Jari Vilénillä (kok), joka näytti ottaneen asiakseen huolehtia siitä, että kopiointi olisi jatkossakin mahdollisimman vapaata.

Mitä kertoo demokratiasta se, että lainsäädännöillä poljetaan kansalaisten perusoikeuksia, vastoin perustuslakia, eikä kuunnella kansalaisten ääntä? Mitä kertookaan ihmisestä se, että hän kuvittelee kansalaisten olevan niin helposti vedätettävissä mukaan johonkin sähköpostikampanjaan ilman omaa mielipidettä asiassa? Masinoinnin yhdellä pääpirulla on sinulle asiaa. Ainkain minä tiedän varmasti useita ihmisiä jotka ovat ihan itse kirjoittaneet edustajilleen ja saaneet vastauksia heidän masinoiduilta avustajiltaan.
Haluaisn viitteen asiaan, mihin viittaat Jari Vilénin kopiointitaustalla.

Tekniset suojaukset ovat digitaaliajan lukkoja. Lukitsemisen oikeus on yhteiskunnassa tarpeen niin kauan kuin ei voida täysin luottaa siihen, että sallitun ja kielletyn rajasta vallitsee universaali yksimielisyys, ja kaikki tuntevat tuon rajan ja kunnioittavat sitä.

Yritin etsiä sitä blogia, josta tänään luin mainion vertauksen tuohon “digitaaliajan lukkoon”: Sehän on kuin kaljan myymistä kassakaapissa. Jos joku tietää kuka kirjoitti ja missä blogissa, niin vinkkiä tänne, että saan linkitettyä ja siirrettyä kunnian hänelle. Kun kerran pääsimme näihin kivoihin vertauskuviin, niin kyllä minullakin on oikeus lukita kotioveni, ettei sinne pääse kuka tahansa mellastamaan. Mutta minä sen asunnon omistan ja minulla pitää olla oikeus mellastaa siellä (naapureita häiritsemättä) ihan niin paljon kuin lystää. Talon rakennuttajalla ei asiaan ole mitään sanomista.

Antti-kulta, oikaise kirjoitustasi ja mene nurkkaan häpeämään. Suusi sietäisi tulla saippualla pestyksi.