Kävim mielessä, että tekisin oman vetoomuksen kansanedustajille mukaillen musiikintekijöiden vetoomusta. Mutta, en jaksa enää. Usko demokratiaan ja siihen, että kansalaisten ääntä kuullaan, etenkin kun sadat tai tuhannet puhuvat, kuuluisi tarpeeksi on järissyt 7,6 Richterin asteikolla. Suuri osa kansanedustajista ja ministereistä ovat osittaneet jälleen kerran, miksi politikoista vitsaillaan ja heitä pidetään vain oman palkkapussinsa kasvattajina. Kansalaisille syöteään pajunköyttä tai ajatellaan “jos ignoroin ne, ehkä ne katoavat”. Kansanedustajan virka on käsittääkseni yhä ‘luottamustehtävä’, vaikka eräässä väitöskirjassa kerrotaankin, että käytännössä kyse on ihan muusta. Voisinpa sanoa, että luottamus meni. Potkut heille ja uudet vaalit.