Suosikkiblogini on ollut poissa linjoilta jonkin aikaa tietoturvasyistä. Harmittaa suuresti. Jos kiusantekijät saadaan tunnistettua, niin tässä opettavainen tarina miten asiasta voisi huomauttaa heille.
Lupasin ensimmäisessä kirjoituksessani käyttää kaikkea sanomaanne teitä vastaan. Vielä en pääse sitä tekemään ensimmäisen saamani kommentin sisällöstä, mutta kyllä jotain palautetta pitää antaa. Itseasiassa blogin adminliittymä kirjoitti palautteen puolestani. Syytön minä siihen olen. Toimin vain välittäjänä.
Dugin pyynnöstä kerron nyt teille mitä koulussa tapahtuu. Maanantaina pääsin pitkästä aikaa istahatamaan takaisin koulun penkille. Päivä alkoi odotetun ikävystyttävillä yleisillä höpinöillä opiskelusta, koulutuksesta ja sensemmoisista. Enpä onneksi joutunut yksin siellä torkkumaan, kun meitä aloittavia opiskelijoita oli reilut 200. Oli myös mukavaa kun muutamat tutut tulivat tervehtimään:
- Moi Murre!
- Moro. (Hetkinen, kukas sä oletkaan?)
- Ai säkin pääsit opiskelemaan?
- Joo. Olisin mä pettynyt, jos en olis päässy pääsykokeista tuon reilun neljän vuoden preppauksen jälkeen. (On sulla tutut kasvot, mutta mistä me tunnetaan?)
- Joo sama juttu mulla. Olisi hävettänyt jos pääsykokeista ei olis päässy ton koulun jälkeen.
- Aivan, aivan. (Jaa siis tunnetaan TAMKista? ok.) Anteeksi nyt, mutta en saa nimeäsi millään mieleen…
Tämähän ei ole mitenkään uutta. Mutta onahan se selvää, että kaikki tuntee apinan ja apina ei tunne ketään.
Eilen tiistaina käytiin tutstumassa yliopiston tiloihin. Aluksi tutustuttiin Luupin toimistoon, johon lahjakkaasti unohdin sateenvarjoni. Tämän jälkeen lähdimme kiertämään eri siivissä. Kiva kiva, mutta on siellä ollut joku insinööri suunnittelemassa huoneiden numerointia. Kyllä luokkahuoneen tunnuksesta käy ilmi oikea siipi ja kerros (tosin kerroksetkin ovat kovin suhteellisia), mutta loput kolme numeroa on heitetty lonkalta (toivottavasti sillä suunnittelijalla ei ollut tekoniveltä, sillä irtihän se lonkka olis noilla luvuilla lähtenyt). Kävimme lopuksi vilkaisemassa Ellun Kanan tarjontaa.
Tänään luvassa olisi ollut lisää mielenkiintoista puheohjelmaa, mutta jostain kumman syystä esimerkiksi opntotukiesitlemä ei enään jaksa kiinnostaa. Mielummin teen töitä.
Yleisön pyynnöistä huolimatta päätin avata vähäsanaisen arkkuni ja luoda itselleni blogin. Tältä blogilta on turha odottaa paljoa. Mielikuvitukseni on hyvinkin rajoittunut, joten mullistuksellisia pohdintoja ja ajatelmia ei ole odotettavissa. Sen sijaan voitte, rakkaat lukijani, odottaa säädyttömän paljon kirotus vihreitä (en edes aio yrittää panostaa oikeinkirjoitukseen) ja paljon negatiivista sanottaavaa joka asiasta. Kaikkea tässä blogissä kirjoitettua ei tule ottaa vakavasti. Jos loukkaannut jostain kirjoituksestani, otan osaa. Kirjoita minulle palautetta, jotta voin tarvittaessa pilkata sinua henkilökohtaisella tasolla. Kaikkea mitä sanotte käytetään todennnäköisesti teitä vastaan.
Kaverit sanovat minua pessimistiksi, yritän elää siinä uskossa itsekkin.
www.flickr.com
|
